Pari päivää on mennyt täysin sumussa. On ahdistanut,ärsyttänyt,väsyttänyt,laiskotellut.. Ei yksinkertaisesti ole tehnyt mieli tehdä yhtään mitään. Jopa käveleminen tuntui raskaalta. Söin huonosti ja en liikkunut kuin kotitöitä tehdessä ja puolituntiset aamukävelyt. 

Eilen illalla alkoi vihdoin hymyilyttämään taas. Tänään aamulla tehtiin taas tunnin kävelylenkki ja tajusin että olen palannut lähtötilanteeseen. Synnytyksen jälkeiset kuntoilut todistivat minulle sen kuinka tärkeää oikean tekniikan ja määrän saavuttaminen on. Kävelylenkit tuntuivat kuormituksiltaan samanlaisilta kuin spinningtunti tuntui silloin kuin työskentelin liikunta-alalla.

Parin päivän pituisen takapakin on saanut fyysisen ja psyykkisen kuntoni lähtötilanteeseen. Tajusin että elämäntapamuutokset OIKEASTI kannattaa tehdä pikkuhiljaa, muuten kaikki romahtaa kun yksi asia menee pieleen ja taso palutuu lähtötasolle.

Nyt palataan takaisin arkirutiineihin; joka aamu tunnin pituinen kävelylenkki, palaan takaisin salille, ei enään sokeripitoista syötävää kotiin, kaksi kunnon ruokaa päivässä ja ainakin 1 välipala + aamu-ja iltapalat,lisään vedenjuontia ja käydään perhekahviloissa. Tältä arjemme näytti pari päivää sitten, vaikka taukoa/takapakkia oli vain sen 2 päivää olen yllättynyt kuinka se palautti lähtötilanteeseen. Kaikki muutokset en tee kerrallaan, tänään käytiin kävelyllä ja seuraava askel onkin säännölliset ateriat. Tällä kertaa edistyn hitaasti ja AION onnistua.

Nyt opitaan uudestaan kävelemään.